Niin se vaan on syksy virallisesti mennyt ohi
ja pimeä marraskuu vaihtuu kynttilöiden valaisemaan joulukuuhun.
Kesäkuvia editoidessa tuli yhtäkki mieleen,
että vaikka kamera on täynnä mielenkiintoisia kuvia,
niin ehkä muistoihin piirtyvät kuvat tulee otettua kännykällä.
Puhelin on aina mukana taskussa,
etenkin metsässä käyskennellessä.
Juuri tämä jokirannan metsäpolku on mun ehdoton suosikki.
Sieltä on kertynyt linssiin niin kevään ensi vihreät
kuin pari oheista otosta tiheästä kuusimetsästä,
jonne pakkasaamun auringonsäteet osuivat taianomaisesti.
Siellä unohtuu niin väsynyt olo
kuin maailman pahuus ja kiireet.
Hösten och mörka november byts ut till
ljusa december.
När jag editerade sommarbilder från kameran
insåg jag att kanske de bästa "memories"
kommer ändå från telefonbilder.
Specielt från denna tjocka granskoget vid ån
där solen skinade mellan träden
nästan magiskt.
Där glöms trötthet och ilaka händelser i världen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti