Viimalta suojaan

Lupasin kuvia tämän talven kutomista. Mummon jo vuosia sitten kutoma (ja siis monta pesua nähnyt) pipo sai vihdoinkin seuraa samasta langasta kudotusta "tuubihuivista". Parin pesun jälkeen siitä tulee ehkä yhtä pörröinen.

Tuubihuivin etuna on sen käytännöllisyys, paksusta huivista tulisi liian paksu solmu kaulaan, mutta tätä voi käyttää muutenkin kuin vain "kaunistuksena". Tein siitä myös tarpeeksi pitkän, jotta sen voi tarvittaessa vetää hupuksi. Kätevää kauppareissulla tai kyläreissulla.

Tämän aamun lumipyryssä vedin tämän hupun päälle ja vastatuulessa kiskasin silmille asti. Henki kulki harvan neuloksen läpi, mutta lumi jäi ulkopuolelle.

Vaikka tytär oli mallinukkena, niin tästä tulee kyllä mun suosikki!

Sillä se lähtee millä se on tullutkin..

Pienimuotoinen ilmoitus ja muistutus itselleni ja monille muille "pitkän liikuntatauon" pitäjille. Jos harrastaa kylmiltään hiihtoa sunnuntaina ja laskettelua maanantaina, on tiistaina odotettavissa esim. aristusta vartalon eri osissa... Mulla on tänään jonkun muun jalat lainassa! =)
Tämä tarkoittaa liikunnan lisäämistä viikko-ohjelmaan... (viitaten otsikkoon)!

Käytiin paikallisessa pikkumäessä Bergössä (kuten yli 100 muutakin), kun liput oli hiihtolomahintaan 3€. Nuorimmaisesta kuoriutui oikea Kalle Palander ja sai alkaa pelkäämään, kun vauhti vain kiihtyi ja hississä noustiin koko ajan ylemmäs!
Vanhemman lapsen alkuaristus muuttui rohkeudeksi, kun piti opettaa kaverille laskettelun saloja.=)
Ja minä päästelin omalla tyylilläni kaikkien lasten seassa..
Illalla sai rauhassa lökötellä sohvalla ja kutoa. Tämän talven kudontatuloksia näytän ehkä myöhemmin tänään (kunhan saisi onnistuneen kuvan)..

P.S: Huomasin juuri, että kuvissa ei näy paljonkaan porukkaa. Oikeasti siellä oli kova vilinä, kun 90% laskijoista oli 5 - 15 vee lapsia.

Vihdoinkin aurinkoa ja ulkoilua!!

Vihdoinkin oli yhtäaikaa aurinkoa ja vapaata! Monta viikonloppua on mennyt lumipyryssä tai tuulessa, mutta nyt pääsi vihdoinkin ulkoileen. Kävin hakemassa alennusmyynnistä uudet monot ja kokeilin hiihtoa. Pitkän tauon jälkeen perustaidot on vielä hallussa, mutta itselleni muistutuksena, että seuraavalla kerralla satsataan voiteluun....

Joella ei voi hiihtää vesisohjon vuoksi, mutta yli pääsee. Joen toisella puolella avautuukin "oikea maalaismaisema" isoine peltoineen ja metsineen. Pitkää lenkkiä ei tullut tehtyä, mutta pysähdyksiä kameran kanssa useampi. Aurinko ja lumi on kaunis yhdistelmä!

Nyt hakemaan tyttö yökylästä. Loppuilta taitaa mennä lötkötellessä sohvalla..=)

Punottaa=)

Päivä alkoi lumipyryllä, mutta selkeni onneksi. Lapset viettivät tahoillaan laskiaistiistaita mäkeä laskien ja poniajelulla, mutta kaikki saivat laskiaispullat päivän aikana! =)

Kotiin tullessa taivaalle levisi suosikkinäkyni, auringonlasku punaisine sävyineen. Ruoka oli hellalla, mutta juoksentelin oven suussa useampaan kertaan, kun värit vaihtuivat keltaisesta punaiseen, punaisesta lilaan ja hiljalleen siniseksi. MINÄ TYKÄTÄ! =)

Päivän laskiaispullien päälle olikin sitten mukava syödä kevyesti; riisi ja kanasuikaleet ruokakermassa ja päälle kunnon annos salaattia. Fetajuusto oli unohtunut kauppaan ja ihan hyvä vaan, olisin saattanut ahmia liikaa.. Helppo, nopea ja pidetty ruoka kuitenkin tällä kertaa!

Ilta jatkukoon pyykin ja siivoilun parissa.. Täytyy ottaa se hyötyliikuntana, jos se vaikka tekis siitä mukavampaa! =)

Viikonloppu lopuillaan

Viikonloppu lopuillaan!

Perjantaina lähdettiin kokoustamaan Härmän kylpylään. Mikä parempi tapa viettää päivää kuin ihanien työkavereiden kanssa, hyvää ruokaa syöden, poreista nauttien ja illalla Souvarien tahdissa tanssien! =)
Hotellia oli remontoitu ja nyt sieltä löytyy jopa sisähiekkaranta. Ei käyty kokeilemassa, mutta pieni porukka oli siellä frisbietä heittelemässä ja hauskaa heillä oli=)

Muuten viikonloppu menikin sitten sisätiloissa. Tuuli ja lumipyräkkä piti jälleen kerran huolen siitä, etten päässyt kuntoilemaan liikaa raittiissa ulkoilmassa..=)

Onneksi lauantai-illan pelasti paras viihdeohjelma, Putous! Lasten suosikki Jani-Petteri putosi meidän harmiksemme, mutta nyt hurrataan hirrrveesti Leena Hefnerille=) Eikä Usko Luttinenkaan ole niin huono!
Tämän kertaisen shown taisi kyllä varastaa ihana Robin, joka on laulanut itsensä meidän 9v:n sydämeen..=)
Frontside Ollie taitaa kuulua muissakin pikkuneitien kodeissa julisteilla peitetyistä huoneista =)

Viikon väri.... lumivalkoinen !

Myynnissä paaaaaljon vähänkäytettyä lunta!! Nouto vaikka heti, ja jos ei meidän pihalla oleva määrä riitä, naapurit antavat mielellään täytettä! =)

 Ei saisi valittaa, kun muistelee alkutalven mustaa maata, mutta lumisateella saisi olla rajoituksensa, montako päivää saa sataa putkeen.. Etenkin kun menet töihin hienot saappaat jalassa (on aivan liian vaivalloista mennä talvikengillä ja vaihtaa töissä....) ja lunta on joka paikassa, töistä lähtiessä kaivat auton esiin lumihangesta (niillä parhaimmilla mokkahanskoilla..), tulet kotia ja tiet on edelleen auraamattomat... Putsaat pihan (liian vähissä vaatteissa..) ja aura-auto tulee vasta juuri ennen nukkumaanmenoa! =)

Onneksi on keksitty miehet... =)



Torstain kunniaksi tehtiin ruoaksi hernekeittoa, yhtä meidän suosikkia. Mulla on siitä oma versio, mutta erittäin helppo sellainen.

Otetaan purkki tai kaksi valmista hernerokkaa (mielellään luomua), lisätään pussillinen kinkkusuikaleita tai -kuutioita, sinappia ja desi kermaa. Kiehautus ja valmista! Ruoka on hetkessä valmista ja kyytipojaksi voi laittaa ruisleivän tai sämpylän. Ja kyllä lapset tykkää=)

*********

Synttäriterkut E:lle, ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa. Tarkka päivä on vain muistin kätköissä, mutta taidan olla viikon myöhässä..=) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Synttärisi kunniaksi vielä yksi runo ystävyydestä;

valoa kiitos

Nyt on ollut taas useampi päivä tasaisen harmaata auringon piilotellessa pilvien takana. Kyllähän aurinkoisella kelillä saa aina parempia kuvia, mutta tuli tuossa vahingossa eteen muutama kuva reilun vuoden takaa Rukan reissulta, missä pimeyden tullessa sain kaksi mahtavaa kuvaa.

Kuvien välissä on ehkä 5 minuuttia, mutta aurinko ehti laskea juuri silloin niin, että puna vaihtui sinertävään.

Pitäis olla kamera liimattuna aina kaulaan, missä ikinä meneekin. Harvoin saa näin hienoja värejä kuviin!

leivontaa

Tänään oli vuorossa siivousta, siivousta, siivousta ja leivontaa. Koirallisessa lapsiperheessä sitä likaa vaan kertyy viikossa jo aika reippaasti ja tänään oli vuorossa vähän suurempi siivous. Huomenna tulee naisia talon täydeltä Tupperware-kutsuille ja siinä on hyvä syy tsempata pölyttömän talon puolesta! =)

Meillä oli illalla pieni apuri iltahoidossa miesväen ollessa jääkiekko-ottelussa, joten mikäs sen mukavempaa ajankulua kuin leipoa. Tuloksena oli ananas-porkkanamuffinsit ja mud cake (kladkaka på svenska). Eikä edes maistettu, joten riittää varmasti huomisille vieraille!

Tervetuloa huomenna kippoja tutkimaan! =)

Vihdoinkin perjantai!

Meidän talon nurkalta vajaan 200 metrin päässä virtaa joki. Siellä on tapana käydä koiran kanssa lyhyellä lenkillä ja yleensä aina puhelin on mukana, koska ties vaikka aurinko sattuisi paistamaan hienosti ja saisi hyviä kuvia.=) Ja niitähän piisaa. On kevätkuvia aukeavista lehdistä ja tulvakorkeuksista, kesän vihreyttä ja uivia lapsia, syksyn väriloistoa ja talvella lunta ja jäätä.

Nyt joki on vihdoinkin jäätynyt ja ensimmäiset jäljet moottorikelkasta ilmestyneet. Se tarkoittaa sitä, että viikon, kahden aikana sinne ilmestyy myös hiihtolatu. Koiran kanssa käytiin kokeilemassa ( Lapset älkää tehkä niinkuin äiti tekee, vaan niinku sanon..Ei heikoille jäille...) ja ei ratissu missään. Päästin koiran irti ja kyllä siitä vauhtia irtos. Se juoksi molempiin suuntiin moottorikelkan jäljissä niin lujaa kuin pääsi! Raukka kun ei kovilla pakkasilla tarjennu kävellä kuin lyhyitä lenkkejä, joten ylimääräistä energiaa riittää.

Lauhan kelin kunniaksi päätin tehdä iltalenkin koiran kanssa potkukelkan kera. Valjaat selkään ja menoksi! Ensimmäisen kilometrin saa tehdä tosissani töitä, että pysyn pystyssä ja etenkin risteyksissä taiteilu ei ole yleisölaji.. Sen jälkeen vauhti tasaantuu ja koira alkaa käyttää kuonoaan. Se tarkoittaa sitä, että kesken vauhdin on kiva tehdä äkkipysähdys, kun lumihangesta tuoksuu jotain mielenkiintoista. Kivaa....Koittakaas tehdä täydestä vauhdista äkkipysähdys!! Potkukelkassa pitäisi olla käsijarrut ... =)

Loppumatkasta saan jo ite potkia vieressä ja hiki nousee pintaan. Lenkit on ollu 2-4 km enkä pitempiä viitsi edes tehdä. Koira nukkuu ihan tarpeeksi hyvin lenkin jälkeen..

Tässä siis kulkuneuvo. Kyseessä on mun vanha potkukelkka eikä edes aikusten kokoa..

Tällä tuli potkittua ite kouluun 3 km matka ala-asteella ja nyt sitä käyttää oma tytär peräti 300 metrin koulumatkalla=)



Askartelua..

Eilen alotettiin ja tänään jatketttiin. Paperia, saksia..

Tässä on mm. sydämiä ystävänpäiväkorttien tekoa ajatellen. Love-teksti on täysin 9v tytön keksimä, mutta sain luvan käyttää sitä myös omissa korteissani. Ajattelin laittaa vaaleanpunaisia kirjaimia ja sydän eri materiaalista ja liimata kartonkiin. Katsotaan mitä ehditään saada aikaseksi. Yleensä postituspäivä tulee aina "yllättäen", vaikka kuinka on koittanut valmistautua..

Yleensä meidän talon tuotteliain askartelija/keksijä on juuri tuo esikoinen. Oli sitten kyse käsitöistä, normaalista paperiaskartelusta tai järeämmistä materiaaleista, niin tuo tyttö keksii vaikka mitä. Ovat pienestä asti saaneet kuluttaa läjäpäin paperia, kyniä ja teippiä sekä mökillä käyttävät vapaasti vasaraa ja laudanpätkiä.

Tänään kuitenkin 6v poika esitteli omia taitojaan=)

Leikki-Valtralle piti saada takalana. Poika keksi ihan itse leikata vessapaperirullan puoliksi ja tehdä pahvista pidikkeen. Minä jouduin hieman auttelemaan reiän kanssa (kolme kerrosta pahvia, jotta on tukeva) sekä teippailla kasaan. Lopuksi poika väritti lanan vahakynällä samaan sävyyn traktorin kanssa. Ja hyvä tuli! Eli kaikki te pikkupoikien äidit, tästä halpa idea kaikille jaettavaksi=)

Auringonpaistetta jälleen!

Kyllä löytyy Suomenkin säästä vaihtelevuutta. Eilen -2 ja tänään -20! Mutta kyllä raikas pakkassää ja auringonpaiste eilisen voittaa=)
Piha on "koskematon" tuulen ja lumen jäljiltä ja on hyvä ottaa kuvia. Parhaat kuvat tulisi kyllä jossain paremmissa maisemissa, mutta pojan sairastaessa edelleen sisätiloissa, oma piha saa kelvata.

Asumme maaseudulla, mutta keskellä modernia asuntoaluetta. Isot tiet risteävät lähellä ja taloja on vierivieressä, joten koskaan ei ole täysin hiljaista. Tästä pääsee kuitenkin nopeasti kävellen metsiin ja pelloille. Täällä vietämme talvet 70-luvulla rakennetussa talossa ja meren rannalla tässä lähellä "huvilalla" (n. 30 neliön mökki) kesät. Ihan ok järjestely, vaikka unelma olisikin se "oikea" maaseutumaisema kesät-talvet. Mikä sen kauniimpaa kuin alavat peltomaisemat, keltaisena heiluvat viljapellot, hiljaisuus ja oma rauha.. Ja se parempi, hienompi, siistempi tupa! Näin se haaveilija pääsi taas vauhtiin=)

Täytyy ravistella itseni jälleen maanpinnalle, napata rätti käteen ja ruveta siivoamaan keittiötä. Ajattelin piristää potilasta ja tein jauhelipizzan, mutta kerkesin käristää sitä hieman liikaa ja niin piti kaivaa eilisiä jämiä pojalle päiväruoaksi. Ite järsin pitzanreunoja kaikilla voimillani..
Siitä elämyksestä en julkaise kuvaa!

Rakastan vettä ja valoa. Ne yhdessä eri vuodenaikoina sekä vuorokaudenaikoina muodostavat monta erilaista ja ihmeellistä taideteosta. Oli se sitten kirkas aurinko keskikesän kuumuudessa tai himmeä kajastus kaamosaikana. Auringonlasku taitaa kuitenkin olla mun suosituin valokuvauskohde. Ainakin kun aloin kaivelemaan arkistoja..

Valo voi olla myös kynttilänliekki hämärässä tai kuunsilta veden pinnalla.
Valo muuttaa myös värejä. Tässä kuvassa valkoinen ja harmaa loistavat kymmenissä eri sävyissä.

Luonnon suoman harmonian puitteissa hyvää yötä. Huomenna puoli päivää töitä ja puoli päivää puolikuntoisen lapsen hoitoa. Toivottavasti tiistaina olisi poloinen jälleen kunnossa.
Ja huomenna jatketaan tietty blogistelun harjoittelua=)

Tästä se sitten lähtee. Siis blogin pitäminen.

Kaikki alko peräti vuosi sitten, kun aloin säännöllisesti seuraamaan blogien salaperäistä maailmaa. Monesti tuli sitten esiteltyä ihania ideoita lapsille ja heiltä tulikin sitten se lopullinen kommentti; "Äiti, mikset sinäkin alka pitämään omaa blogia?"

Nimi tuli mieleen saman tien. Haaveunia ja likapyykkiä on yhdistelmä haaveilua ja todellisuutta, eli juuri minua=)
Rakastan luontoa, maaseutua, romantiikkaa sekä vanhoja tavaroita, tarinoita ihmisten takana. Oma elämä on sekoitus haaveilua ja ankaraa todellisuutta; työn ja perhe-elämän yhdistämistä ja sitä likapyykkiä.

Blogin aloittaminen alkoi sitten tänään hetkellisestä mielenhäiriöstä, kun näin napin -luo blogi....

Tämä tyttö joutuukin nyt lähteä kaivamaan kameraa ja johtoa esille ja etsimään sopivia kuvia..

Tervetuloa Haaveunia ja likapyykkiä -blogini lukijaksi!!